torstai 5. joulukuuta 2013

Saranat ja sardiinit

Michael Fray: Noises Off – Saranat ja sardiinit
Suomentaja: Pentti Järvinen
Ohjaus: Jaakko Saariluoma
Esitys Oulun kaupunginteatterissa 30.11.2013

Syntyi haave. Haaveilen, että joskus vielä kirjoittaisin niin taitavan farssin kuin Michael Frayn Saranat ja sardiinit on. Haaveeksi jää, kuten niin moni haave.

Näytelmä on hupaisien sattumusten sarja, joka tapahtuu joukolle erilaisia tyyppejä. Ei voi sanoa, että näytelmässä olisi monia tasoja. Tasojen sijaan näytelmässä on kolme päällekkäistä erillistä näytelmää.

Tuiran kirkossa on erikoinen alttaritaulu. Tai ei se mikään taulu ole, ihmisen kokoinen krusifiksi vain, puuristi valkoisella seinällä ja siihen naulittuna puinen Kristus aivan kuin missä tahansa muussakin kirkossa. Erikoisen siitä tekee valo ja varjo. Kirkkaat valot loistavat Kristukseen kummaltakin sivulta niin, että hänen kummallekin puolelleen heijastuu ihmisen varjo. Hänen kummallakin puolellaan roikkuu omilla risteillään kaksi muuta ihmistä Kristuksen varjoina. Kaikki riippujat katsovat omaan suuntaansa. Toisen sivun hahmo katsoo oikealle, toinen vasemmalle. Kirkossa istuja näkee vain Kristuksen katseen, joka on veistetty näkyviin kolmiulotteisesta veistoksesta.

Jotenkin samalla tapaa Saranat ja sardiinit on periaatteessa yksi näytelmä, mutta kun katsomme tapahtumia eri suunnista tulevissa valoissa, näemme terävät varjot, jotka ovat oikeastaan samaa hahmoa, mutta näyttävät itsenäisiltä ja erillisiltä. Niillä on kullakin oma menneisyytensä ja tulevaisuutensa kuten oli Raamatussakin kolmella ristiinnaulitulla.

Farssin ohjaus ja näyttelijäntyö olivat harvinaisen tarkkoja ja luonteviksi hioutuneita. Yleisö pystyi keskittymään nauramiseen ilman myötähäpeän tunteita. Silti voimakkaimman vaikutuksen teki minuun näytelmän rakenne.

Asioiden ristivalotuksen tarpeesta puhutaan joka taiteenlajissa, keskustelussa ja journalismissa, sitä kaivataan, vaaditaan ja ihaillaan. Siksi on erikoista, että ristivalotus tulee ainutlaatuisen kirkkaasti vastaan farssissa, joka ei aiheeltaan pyri olemaan kantaaottava, ajankohtainen tai syvällinen, vaan ihan vaan hauskaa, vapauttavaa ja rentouttavaa viihdettä.