Satoi tai paistoi

Satoi tai paistoi – tiedän mitä teit viime kesäteatterissa
Käsikirjoitus, ohjaus ja näyttelijät: Mikko Bredenberg, Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen ja Mira Taussi
Tuotanto: Hämeenlinnan kesäteatteri ja Teatteri Siperia
Esitys Hämeenlinnan kesäteatterissa 17.7.2013

Hämeenlinnan kesäteatteri kutsui tamperelaisen Teatteri Siperian taiteelliseen apuun viime vuonna. Kaava, jossa iskelmien väliin kyhättiin juoneksi väitettyjä repliikkejä, oli viimein alkanut kyllästyttää tekijöitäkin eikä vain katsojia.

Siperia opetti. Ulkomailta lainattu Sakespearen kootut theokset lennätti kantahämäläisen kesäteatterin aurinkoa liippaavalle radalle. Tänä vuonna sullottiin samaan kaavaan 30 suomalaista kesäteatterinäytelmää ihan omin päin. Kukaties tulevana kesänä näemme koosteen 30 dekkarista tai 30 urheilu-urasta. Viimeistään vuosikymmenen kuluttua kaavanmurtajat ovat kompastuneet itse kaivamaansa kaavaan.

Satoi tai paistoi on ladattu täyteen työryhmäläisten luovaa energiaa ja erittäin taitavaa näyttelijäntyötä. Ajoitukset toimivat ja ovista juostaan, koko tila on käytössä ja enemmänkin, musiikkia on, rytmivaihdoksia riittää ja peruukit lentelevät. Katsomossa käy hyvä hyrinä, kuuluu hihitystä ja jopa hohotusta.

Toisinaan yllätän itseni ajattelemasta, että tähän kesään käydessään ryhmä ei ole pessyt itseään puhtaaksi viimevuotisesta jymypommista. Hyviä ideoita on kierrätetty ja luvallistahan se on, naurattavatkin vielä ihan hulluna. Mutta siinä kun ne viime vuonna tuntuivat kuuluvan kokonaisuuteen, ne nostetaan nyt jalustalle loistavan idean muistomerkeiksi. Kylli-täti, sekaisin menevät näytelmä- ja sukupuoliroolit, tosi-TV-kilpailu, arvonta, hiihtokilpailu jne.

Suomen teatteritaiteessa on työryhmälähtöinen tekotapa ollut suurta huutoa viime vuosina. Siinä työryhmä ideoi esityksen keskenään, ja kun esitykseen aikaa enää muutama harjoitus, sinänsä hyviksi harjoitetut kohtaukset luotellaan löyhästi toisiinsa. Tuloksena on ollut niin täysosumia kuin lillukanvarsilla roikkuvia limoja. Satoi tai paistoi on kokeneiden ammattilaisten tuotantoa, mikä pelastaa sen rakenteen plussan puolelle, mutta dramaturgia olisi tarvittu täyskymppiin.

Useimmiten työryhmälähtöisissä esityksissä näkyy ja kuuluu dramaturgin taianomaisen kosketuksen puute: Demokratian ja yhteishengen luomisen nimissä kaikkien ideat hyväksytään, eikä karsinnasta vastaa kukaan. Kohtauksien kestot ja tyylit ovat ideoista riippuvia. Näytelmä kertoo enemmän työryhmän jäsenten alitajunnasta kuin palvelee yhteistä päämäärää saati katsojaa. Juoni on enintään sekava tai sitten puhutaan kaunistellen episodimaisesta muodosta, monologikoosteista tai muusta sellaisesta.

Satoi tai paistoi on täynnä lumoavan kekseliäitä näyttämökuvia, kuin muutamalla viivalla piirrettyjä tarinoita. Draamallista kyllitätimäisyyttä. Satuolento sotilaspuku päällä, häävalssi joka kertoo menneet ja tulevat, kaunotar ja hirviölordi, aitoa arkirakkautta kokeva pariskunta punaisissa kylpyviitoissaan harmaata lautamökkiä vasten jne. Näitä maistellessa ajattelin, että siperialaiset ovat hyvin syvästi ja luovasti tajunneet, mikä lopultakin kesäteatteriklassikoissa ihmistä itkettää ja ihastuttaa, mutta ovat leikanneet draamalliset huiput pois kummastakin päästä, ehkä kesäkatsojien miellyttämiseksi, ehkä ajanpuutteen takia. Hyvä dramaturgi vielä töihin, niin Satoi tai paistoi voisi itsekin muuttua klassikoksi.