Sänky

Liisamaija Laaksonen – Jukka Heinänen: Sänky
Seitsemän itsenäistä pienoisnäytelmää
Ohjaus: Heta Haanperä
Esitys 17.1.2015 Oulun kaupunginteatterissa

Luonto-ohjelmat pitävät otteessaan. Kosiomenot, parittelu, poikaset, ravinnon hankinta otsa hiessä, luonnon luodulle luomat vaarat, taistelut ja kuolema toistuvat ilta illan perään. Katsoja ei selviä hymyttä eikä kyynelittä.

Yhtä lailla kasvavat ja kehittyvät Sänky-teoksen pienoisnäytelmät. Orpo ihmisrääpäle kohtaa erämaassa elämän ja raukeaa illan tullen tuntemattoman maan multiin. Katsojaa naurattaa ja itkettää. Perusohjelmiston gourmetkerman jälkeen pala juustoa ruisleivän päällä on unohtumaton elämys.

Sängyn neljä ensimmäistä pienoisnäytelmää (Eiks meillä oo kivaa, Vannomatta paras, Anna mun kaikki kestää ja kärsiä, Äiti ja poika) ovat näyttelijäntyön hikeä ja juhlaa. Vaikka pienen näyttämön intiimi tila on kuin valheenpaljastuskone, jokainen ilme, ele ja äänenpaino on ehtaa totta. Teatterin sijaan näemme elämän.

Loput kolme näytelmää vieraannuttavat. Vähän, etten liikaa sanoisi. Luonto-ohjelmaan ilmestyy puhekuplia, osoittelevia nuolia, valmiiksi naurettuja hetkiä ja lopulta tunne, että pikkupennun tarina on vain leikattuja pätkiä sadoista muista leijonaohjelmista.

Täytyis laihtua -näytelmän juoni on ennalta arvattava, mutta näyttelijöiden harvinainen aitous ja rohkea kiireettömyys pelastaa sen sentään plussan puolelle.

Kohtalon voimasta ei saa oikein mitään selvää. Toinen roolihenkilö vaikuttaa ensin sairaalan vaatteisiin puetulta pultsarilta, sitten mielenvikaiselta karjalanmurretta höpöttävältä maanviljelijältä ja lopuksi yrittää olla leikkausta pelkäävä arka vanhus. Jotakin tällä kaikella on tekemistä oopperan kanssa, mutta tekstin tasolla selviää vain, että toinen mies, jonka ilmavaivojen varaan juoni rakentuu, on oopperan vahtimestari.

Viimeinen näytelmä Haaskat on ainakin tässä muodossa ikivanhan sketsin lämmitystä. Seassa on kuitenkin puhuttelevia reagointihetkiä, kun erisävyiset roolihahmot joutuvat vastakkain.

Sänky-näytelmän jälkeen olin onnellinen. En ollut tuhlannut aikaani teatterissa vaan voitin sen moninkertaisena takaisin. Elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten eräs viisas suomalainen on sanonut.