Valheet ja viettelijät

Pierre Choderlos de Laclos: Vaarallisia suhteita (Les liaisons dangereuses)
Dramatisointi: Juha Kukkonen
Ohjaus: Pertti Sveholm
Lavastus: Kalle Nurminen
Puvut: Pasi Räbinä
Esitys: Valheet ja viettelijät Oulun kaupunginteatterissa 15.10.2016

Rokokoosilkki pelmahtaa ja sihahtaa, nyörikengät napsahtavat marmorilattiaan. ”Paska!” noituu tyttö. (Suolistohuumori oli suosittua myös 1700-luvun lopulla, siitä todistaa muun muassa säveltäjä W. A. Mozartin kirjeenvaihto lähipiirinsä kanssa.)

Roolihenkilöiden vaatevarasto on ehtymätön. Näyttämön keskellä pyörii rakennelma, joka on kulmasta riippuen palatsi, oopperan aitio, köynnösten peittämä maaseutulinna, ilotalo, rähjäinen murju tai muhkea palatsin portaikko. Näitä ei turhaan ole kehuttu.

Politiikkaa…

Näyttelijät ovat rooleissa tosissaan, mutta heidän suuhunsa on syötetty outoja rivivälivitsejä suomalaisten kuplittumisesta ja kompuroivasta politiikasta. Dramatisoija on kai ollut innoissaan, kun on hoksannut de Laclosin romaanin syntyajan yhteiskunnallisen todellisuuden, hetken ennen Ranskan vallankumousta.

Vallankumousliput liehuvat kohtausten välikkeissä ja yötaivas on räjähteistä punainen. Säätyjen välinen epätasa-arvo jää kuitenkin päälle liimatuksi, kun palvelijat tepsuttelevat tyylikkäissä ja siisteissä vaatteissa ja ovat isäntiensä luotettuja. Palvelijat pettävät toisiaan ja herrojaan isäntiensä malliin. Palvelijoiden alistaminen ei näytä yläluokan keskinäistä hyväksikäyttöä kummemmalta.

… vai moraalifilosofiaa?

Alkuperäisromaani on puhtaasti moraalifilosofinen, ei poliittinen kannanotto. Kun dramatisoija tai ohjaaja ei ole valinnut, kumpi tulkinta edellä edetään, kumpikaan ei saa ilmaa siipiensä alle. Vietellään, valehdellaan ja viihdytään siis vain. Viihtymistä ja silmänruokaa teatteri-ilta kyllä tarjoaa runsain mitoin.

Minun mielestäni olisi kannattanut valita de Laclosin teemat, sillä ne ovat enemmän tätä päivää kuin eilinen politiikka. Elämä on viihtymistä. Vanhat arvot ja hyveet ovat ahdistavaa henkistä väkivaltaa. Persoona muokataan CV:hen sopivaksi, ja joka tavoitetta varten tehdään CV:stä eri versio. Enää ei puhuta kuin ihminen ihmiselle vaan kuin hyödyllinen väline hyötyarvoaan kasvattavalle välineelle.

Kylmin sota käydään ihmisten välillä

Olen nähnyt kaksi de Laclosin romaanin pohjalta tehtyä elokuvaa ja yhden näytelmäsovituksen ennen Oulun kaupunginteatterin versiota. Kirkkaimpana muistan Rauman kaupunginteatterin esityksestä yhden repliikin, yhden sanan: ”Sota.”

Katsekontakti, rohkea hiljaisuus, äärimmäisen selvästi lausuttu nelikirjaiminen sana, katseet ja käännähdys. Siinä se oli: maailmanloppu oli kutsuttu näyttämölle. Ei tarvittu huutamista, kiihtymistä, musiikin pauhua tai tulenpunaisia valoja, vaan ajatus ja näyttelijäntyön taide. Kunpa muistaisin näyttelijän nimen!