Sakespearen kootut theokset

Käsikirjoitus: Borgeson - Long - Singer - työryhmä
Ohjaus: Miika Muranen
Näyttelijät: Tuukka Huttunen, Mikko Nousiainen ja Teemu Palosaari
Tuotanto: Hämeenlinnan Kesäteatteri ja Teatteri Siperia
Esitys Hämeenlinnan Kesäteatterissa 18.7.2012

Joo! Tällaistakin kesäteatteri voi ja kaikin mokomin saa olla. Repliikein katkotut iskelmäkonsertit, paikallishistorialliset murrenäytelmät, puskafarssit ja julkkiselämäkerrat ovat tuttuja kesätyylejä, mutta kun tämän esityksen näkee niin tajuaa, kuinka paljon virkistäviä uusia tuulia on kaivattu.

Alunperin näytelmä on amerikkalaisen Reduced Shakespeare Company -teatteriryhmän luomus. Näytelmää on esitetty Suomessakin monessa teatterissa ja kokoonpanossa nimellä William Shakespearen kootut teokset (suomentaja Tuomas Nevanlinna). Hämeenlinnassa työryhmä on muokannut ja koristellut tekstiä lisäten siihen paljon Suomen, Hämeenlinnan ja Teatteri Siperian värejä, ja siksi sen leuat purevat terävästi ajan hermoja ja katsojien nauruhermoja. Rakkaus, kuolema, alkoholi ja pikkutuhmuus ovat mukana kuin missä tahansa kesäteatterissa, mutta nuoret taitavat ammattilaiset eivät pysähdy niiden rapakkojen ääreen itseään peilailemaan vaan roiskaisevat lätäköt hajalle laukaten edemmäs.

Hämeenlinnan Kesäteatterissa näytelmän juonena ei nimestä huolimatta suinkaan ole Shakespearen näytelmät vaan teatteri teatterissa. Teatterinjohtaja ottaa vastaan Shakespeare-haasteen, ja juoneksi muodostuu kertomus teatteriseurueen synnystä, esityksen ja roolien rakentamisesta, valtataisteluista ja kovasta pelistä kulissien takana. Vaikka ruumiita ei synny shakespearelaisissa määrin, näyttämön hallitsijat kokevat valtakuntien hallitsijoiden kohtaloita kuin Shakespearen tragedioissa ikään. Katsoja, jolle teatteri työnä on vieras maailma, saa näytelmästä maukkaita tiedonjyväsiä.

Kaunokirjallisuuden puolella tuntuu olevan muotia kirjoittaa romaaneja, joissa henkilögalleriaan kuuluu kirjailija tai muuten vain kirjoittava ihminen. Liekö tämä seurausta siitä, että esikoisteoksen julkaisun jälkeen elämä kapenee kirjallisessa maailmassa töytäilyyn, koska kilpailu on kovaa. Kun sitten seuraaviin kirjoihin pitää löytää aiheet, ainoa elämä josta havaintoja on ehditty tehdä, on kirjoittavien ihmisten elämä.

Shakespearen kootut teokset -näytelmä on esimerkki samasta ilmiöstä teatterin puolella. Teatteri-ihmiset tekevät näytelmiä teatterin tekemisestä. Vähintään särjetään kuvitelma, että näyttämön tapahtumat tapahtuisivat omassa suljetussa maailmassaan - yleisö otetaan mukaan näytelmään, heille selostetaan mitä näyttämöllä tapahtuu, tai heitä pyydetään osallistujiksi näytelmään.

Pikkuhiljaa kirjallisuus ja teatteri eriytyvät tavallisten ihmisten elämästä tutkimaan ja esittämään   vain itseään. Toivottavasti löytyy aina niitäkin taiteilijoita, jotka tuntevat elämää laajemmin, ihan tätä tavallisten ihmisten verihikistä konttausuraa.