Harhaoppinen

Richard Bean (suom. Teemu Kaskinen): Harhaoppinen
Ohjaus: Snoopi Siren
Esitys Tampereen Työväen Teatterissa 5.4.2013 

Harhaoppisia on ollut maailman sivu, nyt enemmän kuin koskaan, koska tiedämme täydellisen täsmällisesti kaiken. Täsmätieto on neulankärki, johon ei mahdu montaa istumaan, ja istujallakin on kiikkerät oltavat. Harhaoppisia ovat kaikki, jotka eivät usko tätä täsmätietoa. Yhteiskuntamme jakautuu oikea- ja harhaoppisiin kiihkeästi koko evoluution voimalla, syntyy yhä uusia mutaatioita, lajeja ja heimoja.

Harhaoppinen-näytelmässä yliopiston opettaja Diane Cassell ei usko ilmastonmuutokseen, joten yliopiston rakas tuttu tuma sylkee häntä soluliman laidalle. Lopulta hän humpsahtaakin solukalvon läpi kotiinsa häpeämään. Kestääkö usko tai oppi kun se eristetään yhteisöstä?

Näytelmässä on erittäin onnistuneesti yhdistetty ajankohtainen kuuma tiedeperuna, aidot ja moniulotteiset päähenkilöt harvinaisen läsnäolevalla näyttelijäntyöllä toteutettuina (Minna Hokkanen, Jyrki Mänttäri ja Toni Harjajärvi), sekä sukkelasti yllättelevä komedia, verbaalista leikkiä ja tilannekomiikkaa.

Johonkin vain katoaa otsikon idea: harhaoppisuus ja harhaoppisen kohtalo. Loppua kohti nämä kuihtuvat sivuseikoiksi ja tärkeintä on parinmuodostus ja äidin ja tyttären symbioottisen suhteen kuvaaminen.

Ilmastonmuutoksesta johtuu kyllä mieleen helposti ekoaktivistit ja ekoterroristit, mutta miksi heidät pitää nähdä, kun mainitseminenkin riittäisi uhan luomiseen? He näkyvät vajaan minuutin videolla harmaina varjoina, mutta sen minuutin perustelemiseksi vaaditaan näyttämön poikki silloin tällöin läpijuoksevan kaksoisagentin rooli. Ja jotta agentti saisi mahdollisuuden hyvittävään tekoon, pitää juonivarastoon lisätä anoreksia, jotta saadaan aikaan sydänkohtaus.

Hyvässä draamassa kaikkea näyttämölle tuotua pitää myös käyttää. Siksi kitaraa, jokilaivaa, pilveä, henkilöstöpäällikköä, joulukävelyä, professorin vaimoa ym. mieleen juolahtanutta varten sirotellaan toistoksi sinne tänne mihinkään johtamattomia parin repliikin juonirääpäleitä.

Harhaoppinen on omaperäinen ja uudenlainen teksti, kunnianhimoinen yritys yhdistää klassiseen hupikomediaan vakava aihe. Tuntumaksi silti jäi, että tämänkin komedian kirjoittajan olisi kannattanut pysyä vielä tiukemmin neulankärjellään, täsmäideassaan. Kiikkerässä paikassa tasapaino säilyy parhaiten, kun katse kohdistuu tiukasti yhteen pisteeseen. Vaikka onhan ohilipuvissa pilvilaivoissakin viehättävät puolensa.