Säveltäjä: Tauno Pylkkänen
Libretto: Tauno Pylkkänen - Väinö Linna
Kapellimestari: Markus Lehtinen
Ohjaus: Lauri Maijala
Esitys Oulun kaupunginteatterissa 18.1.2014
Rahikainen, Lehto ja Määttä eivät seiso kovennettua. Petroskoilainen nainen joukkoraiskataan suomalaisten voiton kunniaksi. Nainen osoittautuu Käkisalmeksi, ja Rokka käy hänen kanssaan henkilökohtaisia taisteluja myöhemminkin sodan kuluessa. Kariluodon käsiin kuolee lapsisotilas, joka seuraa häntä sen jälkeen zombina. Valkeaksi kalkittu Koskela ei kuole, tai sitten hän on alusta pitäen kuollut alistuessaan kuolemaan.
Näyttämöllä ei hakata pesukoneita eikä ammuta presidenttiä, mutta sini–likaharmaat Suomen liput Lammio sentään repii alas. ”Suomi on kuollut”, todetaan moneen otteeseen.
Ensimmäisen ohjausversion Pylkkäsen oopperasta teki Edvin Laine 1967. Lauri Maijalan käsiohjelmatekstin mukaan tuo versio oli Laineen elokuvaohjauksen tapaan ”naiivi ja muistuttaa --- mustavalkoista ja oman osapuolen glorifioivaa sotapropagandaa, mille Linna [romaaneissaan] osoittaa suoran halveksuntansa.” Maijala katsoo Linnan tekstiä rauhan aikamme etääntyneistä näkökulmista. Sota on tappamista, järjetöntä ja rumaa sellaista. Piste.
Oopperalajityyppiin sopivasti riennetään kuolemasta kuolemaan. Musiikki sen sijaan on katkelmia. Aariat eivät laajene linjoiksi vaan jäävät vuorosanojen resitoinniksi. Sitten kun kyllästytään resitoimaan, puhutaan vain. Modernein vapauksin ryyditetty romanttinen sävelaalto vyöryy orkesterimontusta aika ajoin ja muistuttaa tyylinäytettä. Orkesteri soittaa osuutensa eläväisesti ja täsmällisesti, laulajat ovat yleensä ottaen oudon hyviä. Etenkin Vanhalan roolin laulava opiskelija Tomi Punkeri ällistyttää äänellään.
Maijala kirjoittaa halunneensa kertoa ”yksittäisen ihmisen selviytymiskamppailusta ja -keinoista epäinhimillisissä olosuhteissa.” Tämä näkökulma toimii. Moni tuntematon sotilas saa lihaa roolinsa päälle. He eivät ole viihdyttäviä tragikoomikkoja kuten Laineen elokuvaversiossa vaan ihmisiä, jotka on lukittu samaan selliin odottamattomien valintatilanteiden kanssa. Näiden velikultien ratkaisumalleja on hyvä miettiä, sillä lopulta kuolee Suomi ja kuolevat kaikki. Hekin, mekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita! Valvon niitä huolella, ennen kuin päästän ne sivulle näkyviin.