Vihan jumala

Yasmina Reza: Vihan jumala
Suomentaja: Reita Lounatvuori
Ohjaus: Heta Haanperä
Esitys Oulun kaupunginteatterissa 12.12.2013

Vajaa vuosi sitten Yasmina Rezan Taide-näytelmä Tampereen Teatterissa jätti pysyvän muistijäljen. Vihan jumala tuppaa unohtumaan, vaikka sen kuinka yrittäisi muistaa. Niinhän vihan jumalan aikaansaannokset maailmallakin haluaisi peittää kääntämällä lehdestä esiin urheilusivun.

Teini-ikää lähestyvät pojat A ja B tappelevat puistossa niin, että A huitaisee kepillä B:ltä kaksi etuhammasta poikki. A:n äiti yrittää tehdä mitätöidä vahingon suhteellistamalla sen kohteliaisiin pahoittelufraaseihin. A:n isä hallitsee vihan jumalaa selittelemällä ja juonittelemalla sen selän takana. Oikeus on sen, joka sitä parhaiten käskyttää. B:n äiti voittaa vihan tutkimalla sitä tieteellisesti. Hän on nitistänyt jopa Afrikan heimosotakatastrofin väitöskirjan kansien väliin, mutta sama juurtajaksainen analysointi ei tunnu toimivan poikien välisen sodan selvittelyssä. B:n isä vihaa perheen hamsteria ja yrittää siitä eroon salaa. Hän heittää sen oman onnensa nojaan kesyttömään kaupunkiluontoon.

Tilanteessa on hienot ainekset, mutta mihinkään ei päästä. Keskeisimmän roolin ottaa oksentelulla, humaltumisella ja kännykkäriippuvaisuudella sketsailu. Kun viime minuuteilla näyttämölle marssitetaan kaksi nahistelevaa pikkupoikaa, ilmeisesti muistuttamaan näytelmän alkutilanteesta, katsoja lähinnä pitkästyy, kun tuntuu, että jälleen alkaa yksi uusi juoni satojen edellisten lisäksi.

Näyttelijät tekevät hyvää työtä ja näytelmä pysyy juuri ja juuri kasassa. Mutta onko vika enemmän tekstissä vai ohjauksessa, kun esityksessä tuntuu etenevän ainoastaan pahoinvointi ja humala. A:n isän kohdalla suurin käänne on, että hänen puhelimensa rikkoutuu, mutta hän ei ole siitä moksiskaan vaan pysyttelee edelleen kaiken yläpuolella. Muiden henkilöiden muutokset liittyvät noloihin sanallisiin lipsahduksiin, kohteliaisuuden pettämiseen ja erilaisiin humaltumisiin.