13 uponnutta vuotta

Paula Salminen: 13 uponnutta vuotta
Ohjaus: Salla Taskinen
Esitys Kansallisteatterin Omapohjassa 15.5.2012

Miksi kohtuullisetkaan odotukset eivät täyty ja mitä siitä seuraa? Jos odotukset ja haaveet eivät täyty ajallaan ja omalla painollaan, niiden toteuttaminen on toisilta pois.
Jos äiti lähtee toteuttamaan haaveitaan juuri kun tytär on valmis lentämään pesästä ja oma äiti hoidon tarpeessa, raunioituvat tyttären odotukset - tytär jää kantamaan vastuuta äitinsä äidistä.
Jos tytär synnyttää yksinäisen lapsen juuri kun äiti vihdoin olisi solmimassa parisuhteen, äiti unohtaa oman onnensa ja ottaa vastuun lapsenlapsen hoidosta ja kasvatuksesta.
Jos miehen romanttinen haave perheestä ja parisuhteesta ei täyty vapaaehtoisesti, hän manipuloi naista, kunnes tämä asettaa miehen haaveet omiensa sijalle.

Marja Salo tekee puhetapaa myöten riipaisevan roolin tyttärenä, jonka elämänodotukset ja haaveet tyrmätään hellästi ja keskustelematta velvollisuuksiin ja rakkauteen vedoten. Tytär pelkää uida, koska voisi upota pohjaan. Hän tekee kaikkensa välttyäkseen uppoamiselta: käyttää kellukkeita ja harjoittelee hengityksen pidättämistä niin kauan että pelastajat ehtisivät paikalle, eikä etenkään milloinkaan hyppää veteen. Omat voimat eivät riitä enää vastustukseen, kun jalkoihin painoksi tarrautuvat niin mummo kuin kylän kanavavahti ja kotikylään maailmalta palaavat koulukaverit, joita viehättää käpykylän slow laiffi.

Vasta kun tytär 13 vuoden taistelun jälkeen luopuu unelmistaan, toiveistaan, odotuksistaan ja äidin - pelastajan - löytymisen toivosta ja ottaa pohjaan uppoamisen riskin, alkaa horisontti avartua. Upoksissa olo olikin uppoamisen pelkäämistä rannalla, ja uppoaminen  pelastumista uppoamiselta.

Oliko tyttären epätoivon ja surkeuden syy vain se, että hänellä ylipäätään oli odotuksia ja toiveita elämää kohtaan? Kun lapsille opetetaan nöyryyttä, heidän käsketään olla vaiti tahtomisistaan ja kuunnella aikuisten opettavaisia tarinoita sankarillisista taisteluistaan puutteen ja kurjuuden keskellä. Kuuntelemisen ja itsetutkistelun taito olisi varmasti tarpeellista tässä elämässä, kun tavoitteiden saavuttamista ja oman tahdon toteutumista pidetään jo lähes yksilön lakisääteisinä oikeuksina. Mutta silti. Pahaa tekee, kun vaikka vain näyttämöllä näkee kolmen sukupolven raatelevan toisiaan tuskassa, jonka aiheuttaa alituinen alistuminen toisten pakottamaan kohtaloon. Se on eri luokan tuska kuin vanhempien vaatimus, että oma huone pitää siivota, ennen kuin viikkoraha maksetaan.