Hämeenlinnan Teatterin syyskauden esite ilmestyi. Esitteen esipuheessa teatterinjohtaja Heikki Paavilainen mainitsee kauden teemaksi perheen, tavalla tai toisella.
Ensimmäinen ensi-ilta, Sirkku Peltolan dramatisoima Kaunotar ja hirviö, on iloa ja taikaa koko perheelle. Syvyyksistä maan pinnalle ponnistava perhe jatkaa matkaansa Seitsemännen portaan enkelissä. Perheitä pari vuosikymmentä perustamisensa jälkeen käsitellään Pentti Järvisen näytelmässä Perheistä parhain. Kahdessa monologissa tutkitaan parisuhteen jännitteitä: Emma Peirsonin luoma Luolanainen valmistautuu elinikäiseen onneen, kun taas Claudio Magrisin Ymmärrättehän-monologin vaimo valmistautuu kuolemaan pitkän avioelämän jälkeen.
Tampereen Teatterikesäkin paljasti valintansa. Perheistä puhutaan pääohjelmistossa paljon. Avioeroperhe, aviomiesten irtiotto, uhmaava vallanhaluinen lapsi, työpajassa maailmaa tutkivat lapset, taikuri taikoo lapsenmielisille, kotiin käymään tuleva nuori näkee primääriperheensä valheellisena jne.
Muut valitut näytelmät kehuvat joko videoiden käyttöä tai energistä musiikkia tai ovat mielestäni kiinnostavia. (Videoiden käyttö tosin tavallaan yhdistyy perhe-elämäänkin: Perheiden televisiot ja videot tuuttaavat teräväpiirtoa perheidenulkopuolisesta maailmasta sitä enemmän, mitä matalampiotsainen maja on.)
Missäs sen enempää jännitteitä kuin perheessä, joten oiva keksintö teemaksi. Perhe-sana tuo mieleen ihmiset ja ihmissuhteet. Näytelmä moottoritien kattamisesta (joka täällä Hämeenlinnassa on meneillään) ei kiinnosta tavallista teatterissakävijää, oli juonessa kuinka paljon käänteitä tahansa. Iänikuinen rakkaustarina triangelina, kaksipäisenä janana tai kahden pisteen kautta kulkevana päättömänä suorana sen sijaan kiinnostaa, vaikka jo esitteessä kerrottaisiin, saavatko he toisensa ja perustavatko perheen. Moottoritien kattamisnäytelmä saisi yleisöä sillä ehdolla, että paljon ihmisten päitä joutuu lööppivadeille, luonnonystävät menehtyvät nähdessään rakennusmieshormonien sumentavan horisontin ja kadunlakaisija valloittaa kadunrakentajan sydämen. Jokin siinä on, että ihminen kiinnostaa ihmistä. Dokumenttiteatteri on sidottu aikaansa, klassikot keskittyvät ihmisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita! Valvon niitä huolella, ennen kuin päästän ne sivulle näkyviin.