Perheistä parhain

Perheistä parhain

Käsikirjoitus ja ohjaus: Pentti Järvinen

Esitys Hämeenlinnan teatterissa 7.11.2012

Esitys alkaa hykerryttävällä TV-ohjelmamuistumalla. Esirippuun heijastetaan alkutekstijakso, jonka värimaailma ja grafiikka tuo mieleen perhe- tai lastensarjat. Videon taustakuvana värjyy ryijy, jonka ympärille näytelmän tapahtumat kiertyvät.

Positiivinen yllätys oli, että pikkujouluaikaan kantaesitetty näytelmä ei elänyt viinasta ja seksistä vaan löysi ylenpalttisesti huumoria jokapäiväisemmästä elämästä. Teksti oli tasaisen varmaa sanaleikkiä, joka ilahdutti mieltä ja sydäntä. Käänteitä riitti, suurempia ja pienempiä niin ettei ääneen ehtinyt nauraa. Kaikki tämä asiallisen pätevällä näyttelijäntyöllä, eikä ohjauskaan sortunut tekotaiteellisin ylilyönteihin tai suosion ostamiseen, vaan keskittyi palvelemaan huumorin kukan arkaa hipiää. Teatteri-ilta oli viihdyttävä ja rentouttava, muttei seurannut teatterin ulko-ovea pidemmälle. Liekö se aina tarpeenkaan.

Käsikirjoittaja–ohjaaja Pentti Järvinen nimittää teostaan käsiohjelmassa asennekomediaksi. Vanhojen TV-perhekomedioiden nykynolo asenteellisuus päivitetään nykyaikaan niin, että katsoja humpsahtaa nauraessaan samaan asenteellisuuden kuoppaan, jota vanhempiensa elämässä kauhistelee.

Mille asenteille Järvinen pistää katsojan nauramaan? Mikä tässä päivässä on ylivanhaa tai uutta, tuulipuvuksi kelvotonta hörselöhuttua? Erotin ainakin seuraavia asenteita: juristi- ja lääkäriammattien ihailu, ei-esittävä taide, tee-se-itse-taiteilijat, ylenpalttinen luonnonsuojelu, rakennusbisneksen poliittinen ja taloudellinen suhmurointi, psykoterapiailu, new age -tyyppinen tee-se-itse-terapia ja ylipäätään henkinen hörhöily.   Positiivisina asenteina esitettiin muun muassa taiteilijuus, johon tullaan koulutuksen kautta, kiihtymätön keskustelutaito ja avoimuus ydinperhepoikkeamille.

Vanhoissa perhesarjoissa onnellinen loppu merkitsi isän ja äidin rauhallista kahvinhörppyytä kyynärpäät keittiönpöydän vahakankaaseen nojaten. Tarjolla oli kotona leivottu pullapitko. Perheen nuoret hakkasivat päivän viimeistä mottia saunan lämmikkeeksi. Ulkona leijaili lunta rauhalliselle kylätielle tai linnut lauloivat viinimarjoja pullistelevissa puskissa.

Perheistä parhain -näytelmän onnellinen loppu koitti yöllä. Miehet joivat toveruuden merkiksi lasillisen viskiä ja lähtivät grillin kautta kotiin, naiset lähtivät keskenään ihailemaan yhden kotia ja tekstiilejä ja nuoriso hengaili ja pussaili leikkikentän kiipeilypuissa ja puhui suuria. Isovanhemmista yksi oli kuollut, muita ei mainittukaan. Ehkä hekin elivät onnellisina eristettyinä vertaistensa joukkoon palvelukotien holveihin.