Sairasta kieltä

Akka oli sairaalakäynnillä niin jännittynyt, ettei lääkärin puheista painunut mieleen mitään. Hän pyysi käyntitekstistä kopion saadakseen tietää kuolisiko piankin. Posti toi sairaalasta kirjeen, akka pisti rillit nenälle, sytytti lukulampun, avasi taitellun tulosteen ja luki: "G 5, P 4. Km. 79. M 13, P 28, D 3-4. Us tav., vvmss. Lp. luokka III."

Ukko ei kuullut vastaanotolla mitään. Näppärä lääkäri oli kyllä ilmehtinyt ja eloisasti väännellyt huuliaan, ja ukko oli hymyten nyökytellyt päätään. Hävetti. Ei tarvitse minun asioistani tuolla lailla huutaa koko maailmalle, joutaa sen sitten kotona paperista lukea, jahka lähettävät. Kirje tuli: "Rh.a. 0, rh.p. +, lar.ind. -. Rinne +. Weber ei lateroi. AG: 5000 kHz - a. sin. Hypacusis sensorineuralis susp."

Tällaista tekstiä tulee kirjoitettua töissä noin 35 tuntia viikossa. Kiire on kova sekä sanelijoilla että kirjoittajilla. Jokaisesta käynnistä pitää lausua jotain ja riittävästi. Saneltavat asiat lisääntyvät vaatimusten myötä, joten sanelijat lyhentävät ja nopeuttavat saneluja muun muassa mitä persoonallisimmin lyhennellen, siitä huolimatta että lait ja säädökset käskevät potilasasiakirjat yleiskielisiksi, ymmärrettäviksi ja ainoastaan yleisesti tunnettuja lyhenteitä käyttäviksi. (Sähköinen sairauskertomusjärjestelmä ei anna lyhentää saneluja edes fonttia pienentämällä, kuten taannoin eräs lääkäri ehdotti.)

Tänään sain tutustuttavaksi yksikköömme hankitun kielenhuollon käsikirjan. Kirja eteni isosta alku-A:sta viimeiseen pisteeseen saakka. Asettelu oli selkeä ja looginen. Jokainen lause ja sana oli helposti luettavissa ja ymmärrettävissä. Jokaisessa lauseessa oli oikeamuotoinen subjekti ja predikaatti, pilkut ja pisteet paikallaan. Sijamuodot myötäilivät sulavasti toisiaan. Kaikki oli mietittyä, osuvaa ja yksinkertaista ja ilmaisi kaiken tarpeellisen.

Kirja oli aarre. Sitä lukiessa mieli rauhoittui ja ajatus selkeytyi. Särisevän ja roskaisen työkielen keskellä kirja oli kuin runo. Huonompiakin runoja on tässä maassa kirjoitettu. Suomenkieli on kaunis, soiva, täydellinen. Kun kieltä käyttää hyvin, mikään sanelu ei ole liian pitkä sanelijalle tai kirjoittajalle eikä epäselvä lukijalle.