Venäjän armeijan orkesteri, baletti ja kuoro

Hämeenlinnan Verkatehtaalla 18.3.2012

Ohhoh.

Kari Suomalaisen pilapiirroksessa (Viikkosanomat 28.5.1965) yksihampainen vanhaemäntä katselee televisiosta balettiesitystä ja sanoo vahingoniloisena: "Eiköhän oo huomenna paikat kipijät!" Venäjän armeijan balettitanssijat todistavat kotimaansa ylivertaisuutta tieteen ja kulttuurin saralla: länsimaita riivaava painovoiman kirous ei vaivaa heitä, eikä myöskään ilmasto-ongelma laulusolistien keuhkoista päätellen.

Armeija ja taide. Jos tällainen joukko-osasto olisi marssinut Karjalan metsissä vastaan viime vuosisadalla, olisi rakas naapuri saanut suomijörriköistä tyrmäysvoiton ja vielä aplodit siitä hyvästä. Kesken spektaakkelin herää ahdistava ajatus, että sotatilanteessa jokainen näistä huipputaitajista olisi vain luodilla tapettava tai tappava järjestysnumero sotilaskirjanpidossa. Miten maailmassa missään kehdataan tuhota työllä ja vaivalla saavutettuja taitoja tai tuloksia, jotka on luotu ihmisten iloksi ja hyödyksi?

Strategisesti täsmälleen toteutetut vaihdot neljän kulkutien kautta yleisön aplodeihin liikaa kiintymättä. Esitys seuraa toistaan erehtymättömästi, jopa rentouden tulkinta on huolellista ja pettävän aitoa. Univormut on silitetty ja kengät kiillotettu, hymyt harjoiteltu. Ruokaa on silmille ja korville, värejä, liikkeitä, ääniä. Katsoja ei voi kuin pyörittää päätään ja levitellä silmiään ja taputtaa, taputtaa, taputtaa, nousta seisomaan ja taputtaa, taputtaa.

Mutta ylimääräistä ei tule. Lohdutukseksi kapellimestari johdattaa kuoron ja soittajat soittimineen takaisin verhoista, yleisö henkäisee ja valmistautuu vastanottamaan vielä yhden ihmeen, mutta tulee vain kumarrus ja vilkutus. Vapauden ja rentouden illuusio murenee, kun huomataan, että esiintyjät toteuttavat vain ilmoitetun määrän (vaikkakin ilmoitetusta ohjelmasta muuten poikettiin monessa kohdin) numeroita, vaikka varastossa niitä varmasti olisi kymmeniä. Taide ja armeija.

Leikki on taiteilijan työtä, ja porukka oli esiintynyt Suomessa jo monena perättäisenä päivänä ennen Hämeenlinnaa. Kiitos että jaksoitte tämän. Vielä tulee Hämeenlinnassa sellaisiakin konsertteja ja esityksiä, joissa esiintyjä innoittuu yleisöstä yhtä paljon kuin yleisö esiintyjästä.